Kotiäiti isolla koolla

Kotiäiti isolla koolla (julkaistu Uutisoivassa lyhyempänä versiona 5.3.2020)

(Koti)äidin työ on mittaamattoman arvokasta kasvatus- ja huolenpitotyötä, unohtamatta isejä ja muita huoltajia. Kotiäidin tehtävänä on kasvattaa lapsestaan vähintään hyvinvoiva, sosiaalinen, ongelmia ratkaiseva, luova, globaali, terveelliset ja ekologiset elämäntavat omaava yhteiskunnan jäsen, joka maksaa veroja ja saa Suomen talouden nousuun tekemällä eettisiä, kotimaisia ja kestäviä hankintoja. Ei mikään helppo (soija)nakki.

Miten yhteiskunta arvostaa tätä kotiäitiyttä? Naurettavan vähän. Verrataanpa esimerkiksi kotihoidontukea päivähoitopäivän hintaan per lapsi. Kotihoidontuesta maksetaan veroa ja kotihoidontuella vietetty aika pienentää töissä käyvän työeläkettä. Yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta saa kotihoidontukea alle 300 euroa verojen jälkeen, seuraavista alle 100 euroa. Päivähoitopäivän hinta kunnalle vaihtelee kuntakohtaisesti 70 eurosta 150 euroon per lapsi. Pikaisella matemaattisella toimituksella kallein päivähoitokuukausi (keskimäärin 20 hoitopäivää) maksaa 3000 euroa, ja jos tämän vertaa suoraan palkkana, niin 25 veroprosentin jälkeen jää 2250 euroa, edullisimmasta verojen jälkeen 1050 euroa. Ja tässä tapauksessa lasta hyvinvoivaksi kansalaiseksi on kasvattamassa useampi varhaiskasvattaja, joita ohjaavat varhaiskasvatuslaki -sekä suunnitelma. Kotiäiti hoitaa vastuullisen tehtävän vähintään työpäivän mittaisesti yksin ja paljon pienemmällä summalla.

Kotiäidin pitää tietää kaikesta kaikki ja enemmänkin, vaikka olisi vatsataudissa tai nukkunut vain parin tunnin yöunet. Hänen pitää olla myös kestoimettäjä- ja vaippailija, sormiruokailuchef, leijonaemo, sataan laskija, metamestari, väsymätön leikkijä, ensihoitaja, peukun hanskaan ykkösellä hoitava, iltasiivoaja, kylmällä kahvilla pärjäävä murtumaton vuori, joka suojelee lasta kaikelta pahalta. Hänen pitää olla äiti, joka rakastaa isolla ärrällä, mutta huolehtii itsestään ja vaatii itselleen pienillä kirjaimilla. Kotiäidiltä vaaditaan pääministeritasoista työn laatua, ilman ilta-, yö- ja viikonloppulisiä, lomarahoja, avustajia ja yksityiskoneita.

Ja kun kotiäiti ei jaksakaan kylmällä kahvilla ja huono äiti -suklaalla, jos hoidettavana onkin moniallerginen tai vakavasti sairas lapsi, useampi lapsi pienillä ikäeroilla, tukiverkot kaukana tai olemattomissa, mielen päällä parisuhde- ja talousmurheita tai kotiäiti itse sairastuu tai uupuu, mitä sitten? Onko paikalla automaattisesti yhteiskunnan tukijoukot ja muut apukeinot? Ei, pahimmassa tapauksessa paikalla on usean kuukauden jono tukitoimiin tai syyttävä sormi, joka tietää, että kaikki on vaan vaiheita ja kestettävä: ennenkin on jaksettu, laitettu lapsi puusaaviin ja lypsetty lehmät. Ja joka ainoa kerta paikalla on Äidin soimaava omatunto.

Useimmiten peukku hoituu paikoilleen viimeistään kolmosella, äiti jaksaa laskea sataan monta kertaa päivässä ja saa joskus kahvinsa kuumana. Väsyneinäkin äidit rakastavat joka päivä ja nauttivat lapsensa kasvun seuraamisesta. Ovat tyytyväisiä siihen, että Suomessa on olemassa kotihoidontuki ja mahdollisuus hoitaa lasta kotona. Arvostusta tämä tärkeä kunniatyö kaipaisi sanomattakin enemmän, edes (soija)nakin mitan verran.