Kotisohvalta koronaa vastaan

Nyt on meidän vuoromme pitää huolta heistä, jotka pitivät huolen siitä, että saamme istua itsenäisellä kotisohvallamme. Meille perusterveille ei ole mikään mahdottomuus pysyä kotona, mennä metsään ja viettää aikaa perheen kanssa. Voimme myös auttaa riskiryhmään kuuluvia hoitamalla kauppa- ja apteekkiasiat heidän puolestaan. Nyt jos koskaan tarvitaan yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta.

Olen huolissani niistä lapsiperheistä ja aikuisista, joiden arjessa jaksamista ovat tukeneet ne toiminnot, jotka nyt ovat suljettuina. Avoimet kerhot, kirjastot, harrastukset, kuntouttava toiminta, ostoskeskusten leikkipaikat ovat niitä paikkoja, joissa perheenäiti on voinut hengähtää hetkisen tai yksinäinen on voinut saada päiväänsä ääntä ja elämää. Kotona ja metsässä voi viettää aikaa, mutta harvoin puut vastaavat ja lapset ovat hiljaa.

Voiko mennä leikkipuistoon, jos pysyy vähintään metrin päässä? Saavatko kummit tavata kummilastaan, jos kaikki osapuolet ovat terveinä? THL ei voi ottaa tässä tilanteessa kantaa yksittäisiin kysymyksiin, mutta yksittäisiä ihmisiä nämä juuri koskettavat ja yksittäisistä ihmisistä muodostuu kansa. Kansa, joka pani petäjäistä pettuun ja sisulla kuokki suosta pellon. Nyt hamstrataan jauhelihaa ja kuokitaan ostoskärryt täyteen wc-paperia. Ja unohdetaan, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia varautua tai ostaa kalliimpia vaihtoehtoja. Matkustetaan pohjoiseen ja kuormitetaan pieniä terveyskeskuksia. Jokainen reagoi huoleen tulevaisuudesta omalla tavallaan ja se näkyy kauppojen hyllyillä sekä pohjoisen hiihtohissijonoissa.

Tehdäänkö kotona tästä tilanteessa kuormittuneena huonoja tai peruuntumattomia ratkaisuja, joiden seurauksista kärsijät ovat tämän tilanteen väistämättömiä uhreja? Onko olemassa työryhmä, joka miettii näitä harmaata aluetta lähestyviä perheitä ja ihmisiä? Kuormittuuko lastensuojelu entisestään? Miten käy heille, joiden kuntouttaminen peruuntuu? Miten me voimme tukea kanssaihmisiä etäältä? Kenelläkään ei taida olla valmiita vastauksia, mutta vilpitöntä tahtoa auttaa on jo ilmennyt esimerkiksi perustetuilla kauppojen riskiryhmille tarkoitetuilla asiointiajoilla, naapuriapu-ryhmillä sekä kotikouluvinkeillä. Yle on lisännyt Areenaan Ryhmä Hau -jaksoja, satuaplikaatioita voi käyttää maksutta ja virtuaalikonsertteja ollaan järjestämässä.

Aina niin järkevä läntinen naapurimaamme on toiminut odottamattomalla tavalla. Ruotsi ei esimerkiksi ole sulkenut kouluja eikä rajoittanut vierailuja hoitokodeissa. Ainoastaan yli 500 hengen kokoontumiset ovat peruttuina. Mitä tästä pitäisi ajatella? Jossain artikkelissa kirjoitetaan jo siitäkin, että tämä ei ole vaarallista pelkästään vanhuksille ja riskiryhmille. Mitä meille ei kerrota? Paniikin lietsontaa vai totta...

Suomen Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö kehottaa viisaasti ottamaan henkistä läheisyyttä, kun fyysistä etäisyyttä pitää noudattaa. Ymmärrän henkisen läheisyyden niin, että noudatan viranomaisten ohjeita ja annan heille työrauhan. Autan ikääntyvää naapuria tarvittaessa, viestitän kotiäideiltä kuulumisia, käyttäydyn myötätuntoisesti myös somessa ja pyrin olemaan positiivinen. Soitan isosiskolle, jos ahdistaa. Isovanhempien toivon oppivan videopuhelut, pienen kestävän eron heistä. Arvostan varhaiskasvatuksessa, terveydenhuollossa sekä muita etulinjassa työskenteleviä ja toivon heille jaksamista tärkeässä työssään. Yritän yhdessä muiden kanssa selvitä tästä kotisohvalta käsin huolellisen käsienpesun jälkeen.

Sakari Pälsin (Eräelämän perinteitä, 1944) lopuksi lainaten: ”Tiukassa paikassa sisu sanoo: mahdottomalta näyttää, mutta koetetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – ja voitetaan.” Koetetaan mekin pysyä vahvoina ja terveinä, sopivasti tasa-arvon päivänä - yhdessä.