Kotiäiti isolla koolla (julkaistu Uutisoivassa lyhyempänä versiona 5.3.2020)
(Koti)äidin
työ on mittaamattoman arvokasta kasvatus- ja huolenpitotyötä,
unohtamatta isejä ja muita huoltajia. Kotiäidin tehtävänä on
kasvattaa lapsestaan vähintään hyvinvoiva, sosiaalinen, ongelmia
ratkaiseva, luova, globaali, terveelliset ja ekologiset elämäntavat
omaava yhteiskunnan jäsen, joka maksaa veroja ja saa Suomen talouden
nousuun tekemällä eettisiä, kotimaisia ja kestäviä hankintoja.
Ei mikään helppo (soija)nakki.
Miten
yhteiskunta arvostaa tätä kotiäitiyttä? Naurettavan vähän.
Verrataanpa esimerkiksi kotihoidontukea päivähoitopäivän hintaan
per lapsi. Kotihoidontuesta maksetaan veroa ja kotihoidontuella
vietetty aika pienentää töissä käyvän työeläkettä. Yhdestä
alle 3-vuotiaasta lapsesta saa kotihoidontukea alle 300 euroa verojen
jälkeen, seuraavista alle 100 euroa. Päivähoitopäivän hinta
kunnalle vaihtelee kuntakohtaisesti 70 eurosta 150 euroon per lapsi.
Pikaisella matemaattisella toimituksella kallein päivähoitokuukausi
(keskimäärin 20 hoitopäivää) maksaa 3000 euroa, ja jos tämän
vertaa suoraan palkkana, niin 25 veroprosentin jälkeen jää 2250
euroa, edullisimmasta verojen jälkeen 1050 euroa. Ja tässä
tapauksessa lasta hyvinvoivaksi kansalaiseksi on kasvattamassa
useampi varhaiskasvattaja, joita ohjaavat varhaiskasvatuslaki -sekä
suunnitelma. Kotiäiti hoitaa vastuullisen tehtävän vähintään
työpäivän mittaisesti yksin ja paljon pienemmällä summalla.
Kotiäidin
pitää tietää kaikesta kaikki ja enemmänkin, vaikka olisi
vatsataudissa tai nukkunut vain parin tunnin yöunet. Hänen pitää
olla myös kestoimettäjä- ja vaippailija, sormiruokailuchef,
leijonaemo, sataan laskija, metamestari, väsymätön leikkijä,
ensihoitaja, peukun hanskaan ykkösellä hoitava, iltasiivoaja,
kylmällä kahvilla pärjäävä murtumaton vuori, joka suojelee
lasta kaikelta pahalta. Hänen pitää olla äiti, joka rakastaa
isolla ärrällä, mutta huolehtii itsestään ja vaatii itselleen
pienillä kirjaimilla. Kotiäidiltä vaaditaan pääministeritasoista
työn laatua, ilman ilta-, yö- ja viikonloppulisiä, lomarahoja,
avustajia ja yksityiskoneita.
Ja
kun kotiäiti ei jaksakaan kylmällä kahvilla ja huono äiti
-suklaalla, jos hoidettavana onkin moniallerginen tai vakavasti
sairas lapsi, useampi lapsi pienillä ikäeroilla, tukiverkot kaukana
tai olemattomissa, mielen päällä parisuhde- ja talousmurheita tai
kotiäiti itse sairastuu tai uupuu, mitä sitten? Onko paikalla
automaattisesti yhteiskunnan tukijoukot ja muut apukeinot? Ei,
pahimmassa tapauksessa paikalla on usean kuukauden jono tukitoimiin
tai syyttävä sormi, joka tietää, että kaikki on vaan vaiheita ja
kestettävä: ennenkin on jaksettu, laitettu lapsi puusaaviin ja
lypsetty lehmät. Ja joka ainoa kerta paikalla on Äidin soimaava
omatunto.
Useimmiten
peukku hoituu paikoilleen viimeistään kolmosella, äiti jaksaa
laskea sataan monta kertaa päivässä ja saa joskus kahvinsa
kuumana. Väsyneinäkin äidit rakastavat joka päivä ja nauttivat
lapsensa kasvun seuraamisesta. Ovat tyytyväisiä siihen, että
Suomessa on olemassa kotihoidontuki ja mahdollisuus hoitaa lasta
kotona. Arvostusta tämä tärkeä kunniatyö kaipaisi sanomattakin
enemmän, edes (soija)nakin mitan verran.
