Takaa-ajo

Pajeron takapeilistä näkyivät mustan Audin ajovalot. Ne lähestyivät uhkaavasti ja Ellen oli painettava kaasu, vaikka kierrosmittari näytti lähes maksimia. Onneksi vauva nukkui. Koirakin oli ihmeen rauhallinen. Onneksi hän oli hankkinut sille jämäkämmän kuljetushäkin.

Kello oli puoli neljä yöllä, eikä Ylöjärventiellä liikkunut ketään. Pajeroon oli vaihdettu jämäkämpi alustasarja, joten se imeytyi tiehen. Tämä helpotti Ellen ohjaamista. Vauhtia oli reilusti yli sata. Elleä hirvitti ajaa vauva kyydissä näin lujaa, mutta muuta mahdollisuutta ei ollut. Jos Audi saavuttaisi heidät, heidän elämillään ei olisi mahdollisuutta.

Elle kurvaisi Pajeron äärirajoilla Ollilantielle ja siitä peltojen läpi Kaanaantielle. Audin maavara ei riittänyt, sen valoja ei enää näkynyt. He olivat turvassa, ainakin toistaiseksi. Elle kääntyi Kaanaantieltä vasemmalle Hämeenkyrön suuntaan ja hiljensi vauhtia. Pajerokin huohotti ja Elle antoi sen hetken vetää henkeä. Hän aikoi lähteä kohti Helsinkiä, eikä sekuntiakaan ollut hukattavana. Onneksi vauva nukkui edelleen ja koirakin vaikutti tyytyväiseltä uudessa häkissään. 

Elle mietti, miten hänen jäljilleen oli päästy, samalla kun asensi auton navigaattoriin uutta osoitetta. Valikossa vilahti koti. Niin tietysti, olipas hän ollut idiootti. Kylmäkkö ja Puukko olivat tutkineet hänen autonsa Tampereella ja löytäneet hänen kotiosoitteensa navigaattorin uumenista. Elle oli asettanut kotiosoitteen valmiiksi, kun hän silloin tällöin yötä myöten palaili postauskeikoilta, eikä jaksanut näppäillä pieniä näppäimiä. 

Tätä laiskuutta hän nyt katui. Hänen kotiinsa oli hyökätty, perheen koti ja reviiri oli tahrattu ikiajoiksi. Kotiin ei enää voinut palata. Mitä ja miten hän kertoisi Laurille. Samaan hengenvetoon hän kaivoi laukustaan toisen kännykkänsä ja laittoi Laurille viestin, että tämä olisi varovainen ja kertoisi ajoissa, milloin olisi palaamassa vaellusreissulta takaisin. Elle kiihdytti auton kolmostiellä yli sallitun, Pajeron hengähdyshetki oli ohi.

Uskalla olla kiltti (Julkaistu UutisOivassa 15.8.2019)

Pekka Töpöhäntä – kirjojen sanoma on koulujen alettua ajankohtainen. Monni-kissa kiusaa Pillin ja Pullan kanssa Pekkaa, koska tällä on töpöhäntä eli tämä on erilainen. Silti Pekka on aina mukava, eikä maksa samalla tavalla takaisin, vaan uskaltaa olla kiltti, ystävällinen ja reilu. Pekan ystävät puolustavat Pekkaa, mutta moni kissa ummistaa silmänsä kiusaamiselle, koska pelkää tulevansa itse kiusatuksi tai pois suljetuksi joukosta. Kiusaamiseen puuttuminen ja sen ennaltaehkäisy kuuluu meille jokaiselle aikuiselle, me emme voi ummistaa silmiämme. Meidän aikuisten on taattava lapsille turvallinen kasvuympäristö ja varmistettava sekä Pekan että Monnin kaltaisten hyvinvointi.

Me vanhemmat ja aikuiset olemme lasten malleja elämään ja toisten ihmisten kanssa olemaan opettelemisessa. Meistä lapset ja nuoret imevät käyttäytymismalleja ja vuorovaikutustapoja kuin pesusienet niin hyvässä kuin pahassakin. Näille pesusienille on hyvä opettaa, etteivät tahallaan loukkaa ketään ja ovat ystävällisiä kanssaeläjille. Suuttuminenkin on normaali tunne ja kuuluu ihmisyyteen, mutta miten sen näyttää, on opettelemisen paikka itse kullekin. Pienelle on tärkeää sanoittaa, että joskus ihminen suuttuu ja tekee sekä sanoo ehkä typeryyksiä, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, on tärkeää. Tarvittaessa sovitaan, pyydetään anteeksi ja yritetään seuraavalla kerralla käsitellä harmin tunnetta sopivammalla tavalla.

Varhaiskasvatus ja koulu panostavat tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetteluun aiempaa enemmän. Nämä taidot tukevat lasten psyykkistä sekä sosiaalista hyvinvointia ja turvaavat kasvua yhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi. Jokainen meistä toivoo tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi sekä kuuluvansa joukkoon.

Vanhemmat toivovat lapselleen parasta omien arvojensa mukaisesti. Kukaan ei opeta lastaan kiusaamaan toista tai olemaan tietoisesti ilkeä. Kiusaamista tapahtuu silti, erilaisten tutkimustulosten mukaan runsaastikin. Erimielisyydet ovat väistämättömiä ihmisten välillä, eivätkä välienselvittelyt sinänsä ole paha asia. Näissä tilanteissa opetellaan hallitsemaan erilaisia tunteita, selvittelemään riitoja ja sopimaan niitä. Kiusaaminen ei kuitenkaan ole koskaan tasavertaisten nahistelua, vaan kiusattu on alakynnessä ja puolustuskyvytön.

Koulukiusaaminen on ryhmäilmiö. Luokan pelle luulee olevansa hauska ja luovansa positiivista ilmapiiriä. Hauskuus otetaan toisten ihmisten erilaisesta pukeutumisesta tai puhetyylistä. Kiusaajan on vaikea asettua toisen asemaan. Vähättely ja kateus ovat myös syitä kiusaamiseen. Kiusaamista ja arvostelemista on siirtynyt myös sosiaaliseen maailmaan, niin aikuisten kuin lastenkin kesken. Kun kiusaaminen tapahtuu ryhmissä, kukaan ei koe olevansa vastuussa ja jokainen mahdollistaa kiusaamisen, jolloin kiusaaminen jatkuu. Kiusaaja tai kiusaajat eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka paljon kiusattua loukkaavat. Kiusaaminen on aina julmaa ja jättää jäljet.

Koulukiusaamista ehkäisee ja hyvää vuorovaikutusta aikuisuudessakin tukee parhaiten, kun on kiinnostunut lapsensa maailmasta sekä pitää hänet lähellä. On hyvä keskustella siitä, mikä on oikein ja väärin ja miltä toisesta tuntuu, jos häntä loukataan tai ei oteta mukaan. On kerrottava, että kiusaaminen ja toisen loukkaaminen on aina väärin ja että kiusaamisesta on kerrottava aikuiselle. Välienselvittelyt ja riidat kuuluvat myös kaverisuhteisiin, mutta riitojen sopiminen on tärkeintä, myös aikuisten kesken. Aikuinen voikin kysyä itseltään, mitä haluaa jättää perinnöksi itsestään ja maailmankuvastaan: riidanhalua vai hyvää tahtoa?

Toivon, että osaisin olla omalle pesusienelleni pääsääntöisesti Pekan kaltaisena mallina ja mukaan tulisi vain vähän monnimaisuutta. Idoliani Pekka Töpöhäntää lopuksi lainaten – uskalla sinäkin olla kiltti.