Takaa-ajo

Pajeron takapeilistä näkyivät mustan Audin ajovalot. Ne lähestyivät uhkaavasti ja Ellen oli painettava kaasu, vaikka kierrosmittari näytti lähes maksimia. Onneksi vauva nukkui. Koirakin oli ihmeen rauhallinen. Onneksi hän oli hankkinut sille jämäkämmän kuljetushäkin.

Kello oli puoli neljä yöllä, eikä Ylöjärventiellä liikkunut ketään. Pajeroon oli vaihdettu jämäkämpi alustasarja, joten se imeytyi tiehen. Tämä helpotti Ellen ohjaamista. Vauhtia oli reilusti yli sata. Elleä hirvitti ajaa vauva kyydissä näin lujaa, mutta muuta mahdollisuutta ei ollut. Jos Audi saavuttaisi heidät, heidän elämillään ei olisi mahdollisuutta.

Elle kurvaisi Pajeron äärirajoilla Ollilantielle ja siitä peltojen läpi Kaanaantielle. Audin maavara ei riittänyt, sen valoja ei enää näkynyt. He olivat turvassa, ainakin toistaiseksi. Elle kääntyi Kaanaantieltä vasemmalle Hämeenkyrön suuntaan ja hiljensi vauhtia. Pajerokin huohotti ja Elle antoi sen hetken vetää henkeä. Hän aikoi lähteä kohti Helsinkiä, eikä sekuntiakaan ollut hukattavana. Onneksi vauva nukkui edelleen ja koirakin vaikutti tyytyväiseltä uudessa häkissään. 

Elle mietti, miten hänen jäljilleen oli päästy, samalla kun asensi auton navigaattoriin uutta osoitetta. Valikossa vilahti koti. Niin tietysti, olipas hän ollut idiootti. Kylmäkkö ja Puukko olivat tutkineet hänen autonsa Tampereella ja löytäneet hänen kotiosoitteensa navigaattorin uumenista. Elle oli asettanut kotiosoitteen valmiiksi, kun hän silloin tällöin yötä myöten palaili postauskeikoilta, eikä jaksanut näppäillä pieniä näppäimiä. 

Tätä laiskuutta hän nyt katui. Hänen kotiinsa oli hyökätty, perheen koti ja reviiri oli tahrattu ikiajoiksi. Kotiin ei enää voinut palata. Mitä ja miten hän kertoisi Laurille. Samaan hengenvetoon hän kaivoi laukustaan toisen kännykkänsä ja laittoi Laurille viestin, että tämä olisi varovainen ja kertoisi ajoissa, milloin olisi palaamassa vaellusreissulta takaisin. Elle kiihdytti auton kolmostiellä yli sallitun, Pajeron hengähdyshetki oli ohi.