Kahdentoista Tarja –vuoden
jälkeen on ollut jälleen aika valita uusi Suomen tasavallan presidentti.
Mielestäni Tarja Halonen on ollut Suomen kansaa lähellä oleva presidentti,
kokoaan suurempi. Hänen saappaitansa ei kovin helpolla täytetä. Haastavan
tehtävän edessä ovat olleet siis sekä ehdokkaat että äänestäjät. Kuka ehdokas
valita ja millä perusteella? Nopea gallup Facebookissa ehdokkaan valinnan
perusteista nosti kiihkeitäkin tunteita. Suurin osa oli henkilövaalin kannalla,
osa taas oli sitä mieltä, että puoluetaustaa ei voi karistaa kerran sen
valittuaan. Arvot seuraavat tulevaa presidenttiä, olivat ne sitten omia tai
puolueen, arjessa sekä juhlassa.
Presidentin valta-oikeudet ovat
kaventuneet vuosien varrella. Pikakysely lähipiirissä osoitti, että presidentin
tehtäväksi tiedetään parhaiten itsenäisyyspäivän juhlien järjestäminen sekä
edustaminen ulkomailla. Mitä se presidentti muuta tekeekään? Presidentin
tehtävät ja toimivalta ovat määritelty perustuslaissa. Suomen tasavallan
presidentti käyttää hallitusvaltaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, voi määrätä
ennenaikaiset eduskuntavaalit, nimittää tehtäviinsä ja vapauttaa tehtävistään
valtioneuvoston jäsenet, johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston
kanssa, vahvistaa eduskunnan hyväksymät lait, voi antaa asetuksia, nimittää
tasavallan korkeita virkamiehiä, on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö sekä
voi armahtaa rangaistuksesta tai seuraamuksesta. Muita tehtäviä ovat arvonimien
ja kunniamerkkien myöntäminen ja Ahvenanmaan maaherran nimittäminen. Tasavallan
presidentin valtuuksista poikkeusoloissa säädetään valmiuslaissa ja
puolustustilalaissa. Paljon tehtäviä, mutta niitä ei kuitenkaan tarvitse hoitaa
yksin, lähes kaikessa on mukana valtioneuvosto sekä eduskunta.
Kahdeksan ehdokasta, joista kuusi
oli miestä, joista kolme Paavoa ja kaksi naista. Mielenkiintoinen sekä
mukiinmenevä paletti, jossa kaikki elämänväritkin ovat edustettuina.
Ehdokkaiden kampanjasivuilla oli paljon korkealentoisia ajatuksia, visioita ja
toiveita hyvän maan isänä tai äitinä olemisesta. Yhteistä kaikille ehdokkaille
karkeasti sanottuna oli kuitenkin isänmaa, jota jokainen ehdokas lähtisi rakentamaan
hyvinvoinnin, tulevaisuusajattelun, kestävän kehityksen, EU -uudistusten sekä
kansainvälisyyden teesien kautta, unohtamatta vapautta ja tasa-arvoa. Toivottavasti
nämä hienot isänmaan rakennuspalikat pysyvät käsissä vielä valituksi tulemisen
jälkeenkin, eivätkä murene ikeen, maineen ja kunnian alla. Toivottavasti tuleva
presidentti uskaltaa olla askeleen edellä ja vastata myös ei niin
mediakultaisiin –aiheisiin.
Millainen sitten on minun
presidenttini? Vaikea vastata niin, etteivätkö omat arvot, ilon ja surun
kokemukset sekä tulevaisuuden toiveet vaikuttaisi. Ensisijaisesti kuitenkin toivoisin,
että minun presidenttini muistaisi heitä, jotka rakensivat Suomen ja meitä,
jotka ovat Suomella töissä ja muistaisi myöskin heitä, jotka tulevaisuudessa
rakentavat Suomea ja heitä, joista meidän täytyy pitää huolta ikään,
sukupuoleen, terveydentilaan tai taustaan katsomatta.
Presidentinlinnan valtiosalissa
olevassa Lex-patsaassa on ylväästi kuvattu Suomi-neito, jonka turvana ovat
Suomen leijona, miekka ja perustuslain kilpi. Tämän ajankuvan säikäyttämänä
toivon, että tuleva presidentti osaltaan pitää huolen siitä, että
Leijona-pullot eivät peitä Suomi-neitoa, puukot pysyvät tupeissaan ja
kansalaisten kilvet ovat kunnossa.
Pöö! Älä kuitenkaan säikähdä,
kyllä tuleva presidentti tehtävänsä hoitaa, on hän sitten kuka tahansa. Hän
hoitaa tehtävänsä omien sekä puolueensa arvojen, siis myös Sinun ja minun
valitsemien arvojen perusteella ja avulla. Näin ajatellen, ihan hyvin hoitaakin.