sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ystävä vai vihollinen?

Hyväntekijä vai pahantekijä? Presidentin vaalit ainakin osoittivat, että suomalaisista löytyy aimo annos suvaitsevaisuutta, kansainvälisyyttäkin. Mielestäni se on hienoa. Samalla heräsi myös sellaisia vihapuheita, tuttavapiirissäkin, että ihan hävetti. Onko sellainen ihminen vihollinen, joka on ihan erilainen kuin itse on. Voiko olla ystävä vain saman arvomaailmaan omaavan kanssa. Vai onko kylmien arvojen ajankuva aiheuttanut sen, että ihmiset ylipäätään ovat vihaisempia ja on helpompaa vihata jota kuta sellaista, joka on erilainen. Kuka on niin oikeassa, että voi sanoa mikä on oikea arvomaailma ja mikä väärä...


Kuka osaa vastata näihin kysymyksiin? En minä ainakaan. Pyristelen oman ihmisyyteni kanssa, niin kuin kai me kaikki. Hyvän- ja pahantekijöitä olemme kaikki. Vauhti 5 vuotta rakensi majaa, jossa kehitytään. Isänsä halusi mennä myös majaan, kehittymään paremmaksi isäksi. Kunpa se oikeassa maailmassa olisikin niin helppoa kuin lasten maailmassa. Riittäisikö aikuisten maailmassa kuitenkin se, että pyrkisi parhaaseensa olla tuomitsematta ihmisiä, jotka ovat tehneet oikeiksi kokemiansa valintoja. Ja yrittäisi parhaansa olla hyvä ihminen ja muistaisi tärkeät sanat anteeksi ja kiitos. Anteeksi pahat sanani ja tekoni, kiitos kestämisestä rinnallani.

Näiden pohdintojen äärellä Lassi Nummin sanoin: "Aina uudelleen meidän on kysyttävä itseltämme: kuka sinä olet tässä, tällä kalliolla. Muut kertovat meille, miltä näytämme. Keitä olemme, se meidän on tiedettävä itse."


Ihanaa ystävänpäivää rakkaat Ystävät! Ja kiitos ja anteeksi.