Ovatko kaikki kesällä lomalla? (Julkaistu UutisOivassa 4.7.2019) 

Väittäisin, etteivät ainakaan kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat ihan koko kesää ole lomatunnelmissa. Lastenhoito käy töistä kotonakin ja harvan puolisolla on koko kesän mittainen loma tai yhä harvemman perheen isovanhemmat tai muut sukulaiset ovat lähellä auttamassa. Lasten kotihoito on oma valinta, enkä sitä itse vaihtaisi mihinkään, mutta joskus päivät lapsen tai lasten kanssa saattavat tuntua pitkiltä, varsinkin jos ilmassa on uhman tuntua tai sairastelua. Tällöin on

mukava viettää hetki vertaisessa seurassa ja jutella lasten asioista tai vain niitä näitä. Ja juoda kahvi kuumana.

Usein kaikenlainen avoin lapsiperheiden palvelutoiminta on tauolla kesäaikana. Lapsiperheiden palveluiden tarve ei kuitenkaan häviä kesälläkään. Oma poikani herää jo kukon laulun aikaan ja elää tutkimusmatkailijan vilkasta elämänvaihetta. Päivät täyttyvät touhusta ja toiminnasta, askelia tulee päivässä molemmille satoja, jos ei tuhansia. Jaammekin arvoisan presidenttimme Sauli Niinistön kanssa yhteisen harrastuksen: samanikäisten poikiemme perässä juoksun. Näin pitääkin olla, eihän sitä muuten opita elämää ja elämään.

Kotipaikkakunnallani avointa lapsiperheiden palvelutoimintaa järjestää seurakunta perhekerhon muodossa. Kerhossa kokoontuu kerran viikossa kymmenkunta Äitiä lapsineen. Vauhdikkaat leikit ja vilkas puheensorina täyttävät kerhohetket. Perhekerhon ohjaajat järjestävät menevän musiikkituokion ja ihanat vapaaehtoiset valmistavat maukkaan sekä puoli-ilmaisen lounaan, joka on nykypäivänä harvinaista herkkua. Kerhopäivän jälkeen sadat otetut ja tulevat askeleet kevenevät ja kahvi maistuu paremmalta kylmänäkin.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen (26.6.2019) otsikko kertoo karua, mutta totuudenmukaista kieltä: yhteiskunnan tavassa tukea lapsiperheitä on jotain pahasti pielessä. Samaan aikaan kun lasten

määrä vähenee, sijoitettujen lasten määrä kasvaa. Useisiin hallitusohjelmiin ja viimeksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen lapsiperheiden palvelujen muutosohjelmaan on kirjattu tavoite vähentää lasten sijoituksia ja tukea perheitä varhaisessa vaiheessa ennen kuin ongelmat kriisiytyvät. Tavoite näyttää jääneen hurskaaksi toiveeksi.

Jotta toive toteutuisi, tarvitaan enemmän perhekerhojen kaltaista toimintaa, kesäaikaankin. Tarvitaan toimintaa, joka ennalta ehkäisee perheiden ongelmien kasautumista ja tukee perheitä oikeaan aikaan. Tarvitaan kynnyksetöntä perhetoimintaa ja avointatukemiskulttuuria, jolloin ei

tarvitse tuntea häpeää tai pelkoa siitä, että tarvitsee kuluttavassa elämänvaiheessa apua. Joskus tarvitaan kahvikuppia vahvempaa ohjausta, että oikea suunta taas löytyisi vanhemmuuden vellovalla valtamerellä.

Olen itse onnekas, koska ympärilläni on perhettä ja ystäviä, jotka tukevat minua tarvittaessa. Kaikilla perheillä ei näin kuitenkaan ole, jolloin ongelmat sekä väsymys saattavat kasaantua. Josennaltaehkäisevä toiminta olisikin lakisääteistä, lapsiperheiden tukeminen ei jäisi vain sanahelinäksi. Tällöin perheiden olisi mahdollista saada tukea nopeasti ja ilman byrokratian raskassoutuisia ruoreja.

Kirjoitan tätä yömyöhään, joten jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tutkimusmatkailijani herää muutaman tunnin kuluttua. Parasta siis ladata kahvinkeitin valmiiksi, laittaa juoksukengät hollille ja asettaa vanhemmuuden kompassiin joustava sekä armollinen suuntima.