Pekka Töpöhäntä
– kirjojen sanoma on koulujen alettua ajankohtainen. Monni-kissa
kiusaa Pillin ja Pullan kanssa Pekkaa, koska tällä on töpöhäntä
eli tämä on erilainen. Silti Pekka on aina mukava, eikä maksa
samalla tavalla takaisin, vaan uskaltaa olla kiltti, ystävällinen
ja reilu. Pekan ystävät puolustavat Pekkaa, mutta moni kissa
ummistaa silmänsä kiusaamiselle, koska pelkää tulevansa itse
kiusatuksi tai pois suljetuksi joukosta. Kiusaamiseen puuttuminen ja
sen ennaltaehkäisy kuuluu meille jokaiselle aikuiselle, me emme voi
ummistaa silmiämme. Meidän aikuisten on taattava lapsille
turvallinen kasvuympäristö ja varmistettava sekä Pekan että
Monnin kaltaisten hyvinvointi.
Me vanhemmat ja
aikuiset olemme lasten malleja elämään ja toisten ihmisten kanssa
olemaan opettelemisessa. Meistä lapset ja nuoret imevät
käyttäytymismalleja ja vuorovaikutustapoja kuin pesusienet niin
hyvässä kuin pahassakin. Näille pesusienille on hyvä opettaa,
etteivät tahallaan loukkaa ketään ja ovat ystävällisiä
kanssaeläjille. Suuttuminenkin on normaali tunne ja kuuluu
ihmisyyteen, mutta miten sen näyttää, on opettelemisen paikka itse
kullekin. Pienelle on tärkeää sanoittaa, että joskus ihminen
suuttuu ja tekee sekä sanoo ehkä typeryyksiä, mutta mitä tapahtuu
sen jälkeen, on tärkeää. Tarvittaessa sovitaan, pyydetään
anteeksi ja yritetään seuraavalla kerralla käsitellä harmin
tunnetta sopivammalla tavalla.
Varhaiskasvatus ja
koulu panostavat tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetteluun aiempaa
enemmän. Nämä taidot tukevat lasten psyykkistä sekä sosiaalista
hyvinvointia ja turvaavat kasvua yhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi.
Jokainen meistä toivoo tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi sekä
kuuluvansa joukkoon.
Vanhemmat toivovat
lapselleen parasta omien arvojensa mukaisesti. Kukaan ei opeta
lastaan kiusaamaan toista tai olemaan tietoisesti ilkeä. Kiusaamista
tapahtuu silti, erilaisten tutkimustulosten mukaan runsaastikin.
Erimielisyydet ovat väistämättömiä ihmisten välillä, eivätkä
välienselvittelyt sinänsä ole paha asia. Näissä tilanteissa
opetellaan hallitsemaan erilaisia tunteita, selvittelemään riitoja
ja sopimaan niitä. Kiusaaminen ei kuitenkaan ole koskaan
tasavertaisten nahistelua, vaan kiusattu on alakynnessä ja
puolustuskyvytön.
Koulukiusaaminen on
ryhmäilmiö. Luokan pelle luulee olevansa hauska ja luovansa
positiivista ilmapiiriä. Hauskuus otetaan toisten ihmisten
erilaisesta pukeutumisesta tai puhetyylistä. Kiusaajan on vaikea
asettua toisen asemaan. Vähättely ja kateus ovat myös syitä
kiusaamiseen. Kiusaamista ja arvostelemista on siirtynyt myös
sosiaaliseen maailmaan, niin aikuisten kuin lastenkin kesken. Kun
kiusaaminen tapahtuu ryhmissä, kukaan ei koe olevansa vastuussa ja
jokainen mahdollistaa kiusaamisen, jolloin kiusaaminen jatkuu.
Kiusaaja tai kiusaajat eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka
paljon kiusattua loukkaavat. Kiusaaminen on aina julmaa ja jättää
jäljet.
Koulukiusaamista
ehkäisee ja hyvää vuorovaikutusta aikuisuudessakin tukee
parhaiten, kun on kiinnostunut lapsensa maailmasta sekä pitää
hänet lähellä. On hyvä keskustella siitä, mikä on oikein ja
väärin ja miltä toisesta tuntuu, jos häntä loukataan tai ei
oteta mukaan. On kerrottava, että kiusaaminen ja toisen loukkaaminen
on aina väärin ja että kiusaamisesta on kerrottava aikuiselle.
Välienselvittelyt ja riidat kuuluvat myös kaverisuhteisiin, mutta
riitojen sopiminen on tärkeintä, myös aikuisten kesken. Aikuinen
voikin kysyä itseltään, mitä haluaa jättää perinnöksi
itsestään ja maailmankuvastaan: riidanhalua vai hyvää tahtoa?
Toivon, että
osaisin olla omalle pesusienelleni pääsääntöisesti Pekan
kaltaisena mallina ja mukaan tulisi vain vähän monnimaisuutta.
Idoliani Pekka Töpöhäntää lopuksi lainaten – uskalla sinäkin
olla kiltti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ruusuja ja risuja!