Potentiaalia?

Perjantai-iltana olin aivan puhkinainen raskaan viikon jälkeen. Lauantai-aamuna aloin siivoamaan kotia, koska illalla oli tulossa vieraita. Tai vieraita ja vieraita, pitkäaikaisia sydänystäviä, niitä ystäviä, jotka olivat minut auttaneet elämänkuopista ylöspäin.

Siivosimme yhdessä, kyllä, mieheni ottaa osaa kotitöihin ihan itsenäisesti. Kävimme kaupassa kävellen, samalla nauttien ihanasta talvisäästä. Matkalla minä (aivan turhaan, mutta itselleni tyypillisesti) murehdin asioita, joille en sillä hetkellä voinut mitään. Mieheni keskeytti synkät ajatukseni kepeällä huomautuksella: "Onko tuosta mastosta pudonnut yläosa?? Jäät varmaan painaneet niin paljon..." Minä kuohahdin sisäisesti, että minä tässä murehdin ja sinä mietit jotain mastoa!! Aivan kuin mieheni olisi pitänyt lukea ajatukseni ja pilata omakin aurinkoinen kävelyhetkensä murehtimalla...

Iltasella ystävät tulivat ja oli kuin ei aikaa olisi kulunut viime näkemästä päivääkään. Miehet lähtivät ampumaradalle ja me naiset siirryimme naapuriin siskoni luo. Siemailimme punaviiniä ja keskustelimme syvällisempiäkin. Keskustelu ajelehti mutkien kautta elämänkatsomuksen positiivisuuteen ja negatiivisuuteen. Siskoni oli lukenut Esko Johannes Jorma Valtaojan artikkelin (Anna 7/2011) ja ystäväni oli ollut hänen luennollaan. Molemmat ylistivät hänen erilaista ajattelutapaansa ja positiivista, humorististakin, silti tieteellisiin faktoihin perustuvaa maailmankatsomustaan. Esko Valtaoja on tieteen popularisoijana tunnettu avaruustähtitieteen professori, joka on kirjoittanut myös kirjoja, mm. Kotona maailmankaikkeudessa ja Avoin tie.

Tiivistettynä Esko Valtaoja on sitä mieltä, että maailma ei ole menossa huonompaan suuntaan vaan päinvastoin. Ennen ei ollut paremmin kuin nyt. Nykyhetki on parempi kuin kenties kukaan tietää: nälkä vähenee, lapsikuolleisuus vähenee, yhä enemmän tyttöjä koulutetaan... Kirjoillaan ja luennoillaan Valtaoja yrittää saada ihmiset rakastumaan uudelleen maailmaan. Omalla ajattelu- ja suhtautumistavalla on merkitystä. Ystäväni kuulemalla luennolla Valtaoja oli mm. sanonut osapuilleen näin entisestä luonnonmukaisuudesta: "Heittäkää silmälasit nurkkaan, ottakaa lämpöiset vaatteet pois ja menkää tuonne puskiin! Ja kertokaa sitten, onko paremmin?!" Kärjistettyä ehkä, mutta silti totuudenjyvän sisältävä ajatus.

Esko Valtaojaa kiehtoo tulevaisuus, koska se on täynnä mahdollisuuksia. Oma ajattelutapani tulevaisuudesta ja nykyisyydestäkin on ollut melko skeptinen, koska on tuntunut, että lähiaikoina murheita on vain kasaantunut. Kiitos siskoni ja ystäväni avaaman keskustelun sekä Valtaojan myönteisen, erilaisen ajattelutavan, tulevaisuuteni sekä nykyisyytenikin näyttävät jo astetta paremmilta. Muutos skeptisyydestä positiivisuuteen ei varmasti tapahdu hetkessä, mutta pieni askel aivoissani on jo otettu eteenpäin: "Löydämme aikanaan ehkä vanhankin talon, jossa on potentiaalia, johon rakastun. Työmatkani lyhenee. Uusperheen arjesta selviää hengissä. Elämä selkenee..." Loppujen lopuksi miehenikin oli siis oikealla suunnalla ajatellessaan vain mastoa, eikä turhauttavia murheita...

Valtaojan oivalluksin: "Kehotan ihmisiä menemään ulos ja katsomaan ihmisiä ja maailmaa vastarakastuneen silmin: voi olla, että sillä on ihan hirveä villapusero ja sen pitäisi mennä kampaajalle, mutta siinä on silti aika paljon potentiaalia."

Tässäkin kuvassa on potentiaalia...