lauantai 7. toukokuuta 2011

Elämänpolkua...

Pitkästä aikaa täällä taas! Välissä on ollut Kreetan reissu, eduskuntavaalit, seitsemänvuotiaan synttärit ja äitipuolen haasteita! Kaikkea on ollut ihan riittävästi! Kreetan matka oli tervetullut breikki arkeen; riitelimme (kunnolla) mieheni kanssa vain kerran ja aurinkokin lopulta helli meitä. Seitsemänvuotiaan kakku onnistui, valitsemallaan päällisellä tietysti. Eduskuntavaalien tulos oli aimo pamaus. Omaa ehdokasta oli vaikea löytää; kuka ajaisi juuri minun asiaani tai edes osaa niistä?? Valitsemani ehdokas ei päässyt läpi. Valitessani elämänpolkuuni myös äitipuoleutta, tiesin sen olevan haastavaa, mutta tunnepuolta osasin vain arvailla…
Kreetan aallot
Eräässä artikkelissa kirjoitettiin mielestäni osuvasti; äitipuolen tulee olla mukava, ihana ja NÄKYMÄTÖN. Tämä osuu naulan kantaan! Lapsille en ole näkymätön, enkä onneksi heidän Isälleenkään. Muille osapuolille olen välillä kuin ilmaa. Kelpaan kyllä hoitamaan lapsia, mutta jos ilmaisen mielipiteeni aiheellisista asioista, niin jopas riemastutaan, koska en ole huoltaja. Päivähoito taiteilee uusperheiden välissä, mitä kenellekin sanoa. Pienellä paikkakunnalla kaveruus menee vaitiolovelvollisuuden yli. Minut on saatu itkemään, vaikka olen yrittänyt kaikkeni tehdä näiden lasten puolesta. En tarkoita olevani parempi ketään, en pyhimys, en kaikkitietävä, nämä ovat vain minun kokemuksiani, en yleistä. Arvostan suunnattomasti kaikkia Äitejä; Teillä on maailman rankin, mutta palkitsevin työ. En ole Rautarouva tarkoituksellisesti, omiani puolustan silti viimeiseen hengenvetoon. Ja onko kukaan ajatellut, että elämä on osoittanut minulle juuri nämä mieheni lapset?? Koska omien lasten saaminen ei aina ole ihan päivänselvää.
Synttärikakku seitsemänvuotiaalle
Olenkin ajatellut asettua kansanedustajaehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa, ajamaan omiani ja monen muun kanssamatkustajan asioita. Perheiden, uusperheiden ja päivähoidon asioita. Ehkä mukaan mahtuisi muutakin tärkeää. Vitsailen ehdokkuudesta, mutta tietyllä tapaa ajatus mahdollisuudesta ajaa asioita antaa minulle myös rauhaa...
Joka tapauksessa Ihanaa Äitienpäivää! Äideille, mummuille, äitipuolille, puolikkaille äideille, äidiksi haluaville, sijaisäideille, kummiäideille, kaikille! Luulen, että meissä kaikissa asuu huolehtiva emo, vaikka kaikilla ei lapsia ole tai niitä ei ole heille suotu. ÄITI – maailman kaunein sana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ruusuja ja risuja!